Jussi Keinonen järkeilee, että... Harvoin, mutta asiaa

Lopetetaan kunnat 2/3: Parempi lähidemokratia

Kirjoitussarjani ensimmäisessä osassa  esitin, että sote-ratkaisun toteuttaminen maakuntamallilla on vasta hyvä alku. Hallintomuutoksen jatkeena on rohkeasti mietittävä, mitkä muutkin nykyään kuntatasolla hoidettavat palvelut on järkevämpää ja oikeudenmukaisempaa järjestää maakuntatasolla.

Suositan lukemaan avauksen ensin, koska alla oleva pohjustuu siihen. Huomautuksena myös, että olen hyvin tietoinen nykyisessä perustuslaissa määritellyistä kuntien tehtävistä ja oikeuksista – mutta niiden ei kannata antaa estää mahdollisuutta ajatella rakenteita uusiksi.

 

1 Miksi nykykuntia ei enää tarvita

Maalaisjärkinen kysymys: jos valtaosa kuntien toiminnoista siirretään ylemmälle maakuntatasolle, ovatko nykyiset kunnat oikean kokoisia hoitamaan niille jääviä tehtäviä?

Eivät tietenkään ole. Muutosten jälkeen nykykunnat ovat liian suuria niihin! Johtopäätös on helppo. On aika kääntää muutosrattaita toiseenkin järkevään suuntaan:

Perutaan kuntien tähänastiset pakkoliitokset. Siis puretaan nykyiset kunnat, aina kun tarpeelliseksi katsotaan.

Tehokkaan maakuntahallinnon alapuolelle syntyy uusi mahdollisuus luoda lähialueiden asukkaiden tarpeiden kokoisia kuntia, kaupunginosia, lähiöitä ja kyliä – kaikkiin niihin tehtäviin, jotka sopivat pienille hallintoyksiköille.

Nykyisen kokoisissa kunnissa valtuutetut ja valtuuttajat kadottavat helposti yhteyden toisiinsa. Ei ole enää yhteisöllisyyttä, sen tuomia mahdollisuuksia ja arkista painetta. Pienemmässä yksikössä päättäjät voisivat taas kohdata yhteisönsä kasvokkain, toisensa tuntien.

 

2 Uusien pienkuntien muotoutuminen

Mikä olisi uusien pienkuntien rooli? Ensinnäkin olla asukkaiden silmät, korvat, sydän ja suu maakuntahallinnon ja sen paikallisten viranhaltijoiden suuntaan.

Toiseksi valta ja vastuu oman alueen päätöksenteosta. Arkisia asioita on tyhmää viedä päätettäväksi maakuntatasolle, vaan ne voidaan palauttaa lähidemokratiaksi. Laajennettu lähiö- ja kylätoiminta, yhteisöllisyys, osia vapaa-ajasta ja ympäristöstä…

Minkä kokoisia pienkuntia? Tätä ei kai voi ratkaista kuin haastavimmalla mahdollisella tavalla, eli demokraattisesti. Kansalaisilla on oltava oikeus päättää, mikä on heidän yhteisönsä luontevin ”peruskoko”.

Sen lisäksi heidän on voitava päättää, missä määrin heidän pienkuntansa tekee yhteistyötä naapureidensa kanssa.

Sillä kyllä, nykyisilläkin kunnilla on oma, perusteltu muotonsa. Siirtymäaikana nykykunta muodostaisikin peruskehikon, jonka sisällä kuntarakennetta purettaisiin haluttuihin osiin. Samalla se ylläpitäisi niitä yhteisiä asioita, jotka pienkunnat haluavat säilyttää jatkossakin.

 

3 Uusien pienkuntien hallinto

Pienemmät kunnat mahdollistavat suoremman elävän yhteyden valtuutettujen eli edustajien  ja valtuuttajien eli kansalaisten kesken.

Ylivoimaisen tärkeää on hyödyntää digitalisaation tuomat mahdollisuudet. Tuotettakoon yhteinen tekninen alusta kaikkien pienkuntien käyttöön. Sillä hoidetaan sisäinen kaksisuuntainen monimediallinen viestintä, aloitteet, live-keskustelut, kansanäänestykset ja mitä tarpeelliseksi keksitäänkin. Demokratiavajetta digiosaamisen suhteen tuskin syntyy, sillä muutosten toteutuessa käyttäjät lienevät jo diginatiiveja.

Vastuullinen ja virallinen päätöksenteko on silti tarpeen. Tuskin siis kannattaa luopua edustuksellisesta demokratiasta. Pienkunnilla voisi olla 6–12 vaaleilla valittavaa edustajaa eli valtuutettua, jotka kokoontuisivat tarvittaessa, vaikkapa kodeissa tai kahviloissa.

Toimeenpanosta, valvonnasta ym. vastaisivat maakuntahallintoon työsuhteessa olevat paikalliset viranhaltijat. Pienkunnilla ei siis olisi omia palkollisia.

 

4 Uusien pienkuntien rahoitus

Oma lähtökohtani on, ettei uudessa mallissa käytettäisi nykyistä enempää verovaroja. Suurin osa säästöistä tullee maakuntatasolle siirrettyjen toimintojen tehostamisesta ja digitalisaatiosta. En myöskään antaisi pienkunnille valtuuksia ottaa ulkopuolista lainaa.

Keskimääräinen kunnallisveroprosentti oli Suomessa vuonna 2015 noin 20 veroäyrin luokkaa. Edellisessä kirjoituksessani arvoin smiley vahvasti keskitetyn maakuntahallinnon osuudeksi 15 veroäyriä.

Pienkunnalle arvon perusrahoitukseksi 1 veroäyrin.

Mutta lisään kannustimen: jos pienkuntalaiset keräävät itse vapaaehtoisin keinoin lisää veroa/tuloa, maakunta kerää ja maksaa päälle yhtä paljon, aina yhteen veroäyriin asti.

Eli jos pienkunta onnistuisi keräämään toisen veroäyrin, kokonaisveroasteeksi muodostuisi 18 %.  Tästä 15 prosenttiyksikköä maakuntaverona, 1 % pienkuntaverona, 1 % vapaaehtoisina maksuina ja 1 % maakunnan keräämänä ”kannustinverona”. Käytännössä maakunnan ja pienkunnan veroäyriosuudet riippuisivat tietenkin keskittämisen ja hajauttamisen tasapainosta.

 

5 Mihin pienkunnan rahoituksen voisi käyttää?

Kohdassa 2 käsittelin tavanomaisia kohteita, joihin pienkunta voisi käyttää budjettiaan: laajennettu lähiö- ja kylätoiminta, yhteisöllisyys, osia vapaa-ajasta ja ympäristöstä. Mutta ennen kaikkea esitetty malli mahdollistaisi omien varojen keskittämisen tunnettuihin kipukohtiin, esimerkiksi kyläkoulun, terveydenhoidon, tien tms. ylläpitoon.

Maakuntahallinnolta saadaan varmasti puolueeton laskelma, josta selviää asiallisen oppilaspaikan tai terveydenhoitotapahtuman hinta. Sen jälkeen pienkunnalla olisi mahdollisuus päättää, haluaako se yhteisönä maksaa puuttuvan osan.

Niin, demokraattinen päättäminen on aina yhtä haasteellista… Jokaisen mielestä alakoulu ja terveysasema saisi olla naapurissa; muuten ne ovat jo kaukana…


Olen yllä ehdottanut uutta pienkuntamallia, jossa on enemmän lähidemokratiaa. Sen rahoituspohjana olisi 1–3 veroäyriä, eli 5–15 prosenttia keskimääräisestä 20 veroäyrin kuntabudjetista. Äyrimäärät voivat tietenkin muuttua riippuen maakunnan ja (pien)kunnan tehtäväjaosta.

Esittämäni ajatukset ovat reaktiivisia maakuntamallin toteutumiselle – mikäli väliportaan hallinto toteutettaisiinkin viidellä läänillä, olisi kenties järkevämpää yhdistää osa nykyisistä kunnista ja laajentaa niiden tehtäviä. Lähidemokratiaa voisi silti jalkauttaa esitellyllä tavalla.

Kiinnostaako keskustella asiasta? Tervetuloa mukaan kommenttiosiossa!

Kirjoitussarja päättyy osaan Lopetetaan kunnat 3/3: Ehdotuksia uusista vaali- ja veromalleista

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Kun läänit lakkautettiin, ajattelin, että seuraava vaihe olisi kuntien lakkauttaminen ja siirtyminen pelkkään valtionhallintoon suorine demokratioineen. Sen verran vähän meitä täällä on hallittavina. Nykyisessä olotilassamme valtionhallinto on itsekin vain eräänlainen maakuntahallinto, EU-provinssi.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

tervehdys Jussi
Piti ensin käydä läpi osiosi 1/3, etten vaan tässä osiossa ala myymään omaa nahkaani.
Ottaisin pienen esimerkin yhteisökokeilumallista, jota ehdotin Länsi-Suomi lehdessä toteutettavaksi Raumalla.
Kyläyhteisö perustuisi pakolaisiin, joita Raumallekin tullaan ottamaan yhden yhteisön verran. Yhteisö asuttaisi Kuuskajaskarin saarta, jossa olisi jo riittävä valmius toimintaan. Yhteisöä johtaisi Rauman kaupungin asettama kuvernööri. Muut toimielimet valittaisiin yhteisön vaaleilla. Uusi yhteisö ja Rauman kaupunki eläisivät vahvassa symbioosissa. Yhteisö sekaantuisi ajan myötä valtaväestöön. Näin saataisiin geeniköyhiin raumalaisiin geeniträvyyttä.
Olin jopa puolittain tosissani tätä mielipidettä kirjoittaessani, enkä yhtään epäile, etteikö yhteisöstä tulisi elinkelpoinen.
Taisi tuo mielipiteen ilmaisuni syntyä osittain aikaisemmasta 1/3 keskustelusta.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Tervehdys Hannu,

[Heh... Kuuskajaskarin sijaan voisi ehdottaa myös Poria, jonka asukkaat hajasijoitettaisiin ympäri Suomea vahinkojen minimoimiseksi. (Ulkopuolisille tiedoksi, että tässä saattoi olla raumalaislähtöistä näkökulmaa mukana.)]

Mutta kyllä minäkin puolitosissani pidän heittoasi järkevänä. Niin kurdeille kuin vaikka eritrealaisille olisi kai itsellekin mukavaa keskittyä tietyille alueille ja sitä kautta aloittaa integroituminen muuhun yhteiskuntaan, edellyttäen että sitäkin tapahtuu. Nythän tämä toteutuu muuttoliikkeen ja ghettoutumisen kautta, ilman suunnitelmaa.

Asiaan liittyen, jätin tästä 2/3-kirjoituksestani pois yhden veroäyrijutun, koska se olisi hajauttanut kokonaisuutta:

Olisi kiinnostavaa ja demokraattistakin, jos osan maksamastaan kunnallis- tai maakuntaveroäyristä voisi kohdentaa haluamallaan tavalla. Siis "äänestää", minkälaiseen tarpeeseen rahan käyttää.

Eikä tätä osuutta tarvitsisi rajata omaan "pienkuntaansa". Pienkunnalle sopii omista puistoista päättäminen, mutta esimerkiksi urheilu, kulttuuri ja vapaa-aika ovat enemmän "ylikunnallisia".

Osoittaa paikallisveroäyrejään jopa synnyinpaikka- tai kesämökkikunnalle.

Ja sillä tavalla tämä liittyy kommenttiisi, että elämme koko ajan enemmän virtuaalisissa yhteisöissä. Miksei vaikkapa kurdit saisi osoittaa osaa kunnallisveroäyristään maakuntarajoja ylittävään, heitä kiinnostavaan toimintaan?

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Olen joskus miettinyt tuota verojen korvamerkintää veronmaksajan vinkkelistä. Ensinnäkin millaista osaa veronmäärästäni voin korvamerkitä. Onko kaikella kansaalla sama määrä korvamerkintäsaldoa, tai sidotaanko se esimerkiksi verotettavaan tuloon. Kait jollakin tavalla pitäisi karsinoida mahdolliset kohteet. Onhan nytkin mahdollisuus lahjoittaa haluamaansa kohteeseen vaikka Ambomaihin.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Ei kai se korvamerkitty määrä kovin suurta osuutta voisi ottaa, jos budjeteista 70-80 prosenttia on sotea ja opetusta.

Ja jonkunlainen esikarsinointi tosiaan. Käytäntö sen näyttäisi, mutta kansalaisten digitalisoituessa edullisemmat toteutus- ja kokeilumahdollisuudet lisääntyvät.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Pitäisi lähteä Kiinaan opintomatkalle. Siellähän on suuremmissa kaupungeissa ne korttelikomiteat. Valtaosin korttelikomiteoita johtaa sumopainijan tyyppinen feminaali.

Noin yleisesti olen kuitenkin sitä mieltä, ettei pidä politiikkojen tapaan vetää malliesimerkkejä muista valtioista oman kantansa tukemiseksi. Harvoin muuttujat ovat kuitenkaan samanasteisia. Kyllä Kiinassa on ihan kivaa, eikä korttelisumot juuri häirinneet, vaikka olis vetäny neliveto päällä.

Oletko koskaan miettinyt, milloin Suomessa on yhteiskunta toiminut keskimäärin parhaimmin koko kansan eduksi. Äkkiseltään ei juolahda muuta mieleen, kuin Suomi -Neuvostoliitto maaottelua seuraavat 15...20 vuotta. Vaatisi vaan tuhdisti enemmän aikaa historiaan tutustumiseen. Enkä ajattele kopioida sitä hyvää jaksoa, vaan ottaisin siitä periaatteellisia vinkkejä. Eihän yhteisön muoto ja nimitys ole tärkeä, vaan sen toiminta ja toiminnan mielekkyys.

Toimituksen poiminnat