Jussi Keinonen järkeilee, että... Harvoin, mutta asiaa

Lopetetaan kunnat 1/3: Koska se on järkevää

Sote-uudistus toteutetaan maakuntamallilla. On arvuuteltu, tuleeko uudesta portaasta ylimääräinen verottaja ja hallintohimmeli.

Parempi viedä kehitys loogiseen ja toimivaan päätökseen! Eli lopetetaan nykyiset kunnat.

Ajatus saanee monen nykyisen kuntavaikuttajan ja –työntekijän takajaloilleen. Ottakaa ja lukekaa rauhassa, ei tämä huomenna toteudu.

 

1 Miksi kuntien lopettaminen kannattaa

1.1 Monien nykykuntien päätöksenteko on rikki, halvaantunut, kykenemätön. Kautta Suomen saa lukea uutisia, joissa valtuustoryhmien keskinäiset ja sisäiset välit ovat tulehtuneet tai katkipoikki. Sen sisarpuolena monissa kunnissa on päädytty kompromisseihin, jotka usein ovat lykkäyksiä ja tekemättömyyttä.

1.2 Vika-analyysi: Nykyiset kunnat ovat – Helsinkiä ja toimivimpia isoimpia kaupunkeja lukuunottamatta – väärän kokoisia tähän aikaan.

Entisaikaan kunnat olivat pienempiä ja päätöksentekoon osallistuminen edellytti kävelymatkaa tai hevoskyytiä. Kaikki tiesivät ja jopa tunsivat toisensa, jolloin tieto asioista välittyi tehokkaasti ja päätöksenteosta seurasi suora vastuu.

Nykykuntien päätöksentekijät joutuvat kahden tulen väliin. Heillä ei ole enää aitoa kontaktia koko kuntansa asukkaisiin, koska kunta on liian suuri. Samaan aikaan reaaliaikaisen median ja suoran kontaktoinnin kautta muodostuu voimakkaita ja enimmäkseen tunnepitoisia ”yliaktiivisten” kuntalaisten painostusryhmiä, jotka niistävät päätöksenteosta rohkeuden ja siten kyvyn kantaa vastuuta. Valtuutetut joutuvat ”demokratiavankilaan”, jossa peesataan kansalaismielipiteitä eikä tehdä päätöksiä joihin heidän perehtymisellään olisi paremmat valmiudet. Nykykunnat ovat enemmän reaktiivisia kuin aktiivisia.

1.3 Johtopäätös: Nykykunnat ovat liian pieniä järkevään päätöksentekoon isoissa asioissa. Suuremmassa yksikössä on puolueettomampaa ja helpompaa tehdä päätöksiä koulujen ja terveyskeskusten lopettamisesta ja avaamisesta, teiden rakentamisesta ja paikallisten virkamiesten nimittämisestä. Melkein mistä tahansa, mikä halvaannuttaa nykyisten kuntien päättäjiä.

1.4 Ja ne taloussyyt. Jokainen tietää suurempien yksiköiden toimivan taloudellisemmin suhteessa tuotantomäärään. Juuri siksi sote-uudistus tehdään. Suomen yli 300 kunnassa tehdään erikseen samankaltaisia toimenpiteitä lukuisilla tasoilla, sellaisia toisteisia prosesseja jotka on mahdollista tehdä digiaikana kymmenen sijaan yhden hengen voimin. Tai kolmen, tai viiden.

Tämä ei tietenkään tarkoita niitä ”oikeita käsiä”, eli töitä joita ei voi niputtaa. Vanhustenhoitajien määrää ei ole hyödyllistä vähentää.

Paitsi taloudellisesti, tekijöiden määrän vähentäminen parantaa laatua. On selvää, että väheneviin tehtäviin kannattaa ja voi palkata parhaimmat osaajat hieman isommallakin palkalla.

Selvä ja usein osoiteltu säästömahdollisuus on hallinnossa. Kuntapuolella muistutetaan aivan oikein, että yleishallinto on pieni, keskimäärin 3,15 prosentin menoerä kuntataloudessa*. Mutta sen päälle kaikilla suuremmilla kuntatoimialoilla on omat sisäiset hallintokulunsa.

1.5 Muut hyödyt maakuntatasolle siirryttäessä ovat samankaltaisia kuin sotessa. Ammattimaisempi  osaaminen kilpailuttamisessa. Yhteiset tietojärjestelmät. Parhaiden toimintatapojen ja kulujen vertailu maakuntien välillä. Tarpeettoman kilpailun lopettaminen kuntien rajoilla.

 

2. Mitkä kaikki kunnan tehtävät voisi ja kannattaisi siirtää maakuntatasolle?

2.1 Lyhyt vastausehdotus: ”Vain” sosiaali- ja terveysala, opetus ja kulttuuri, yhdyskuntapalvelut sekä merkittävä osa muista kuluista. Ne muodostavat Keskiarvokunnan kustannusrakenteesta 90–97 prosenttia*.

2.2 Keskiarvokunta käyttää Soteen 56,4 prosenttia menoistaan. Tätä ei tarvitse enää käsitellä.

2.3 Keskiarvokunta käyttää Opetukseen ja kulttuuriin 21,2 prosenttia. Toisen asteen koulutuksen siirtämisestä ainakin ammattikorkeiden osalta maakuntatasolle on ollut puhetta. Lukiot mukaan lukien rahaa käytetään 3 prosenttia.

Selvästi suurin osuus, yli 13 prosenttia käytetään perusopetukseen eli esikouluun, sekä ala- ja yläasteeseen. On kysyttävä: miksi nykyiset kunnat pystyisivät hoitamaan tämän tehtävän paremmin kuin maakuntataso? Olettaen, että maakunta osoittaa sopivan määrän nykyisiä kuntatason virkamiehiä hoitamaan lähialueiden työtä.

Loput 5 prosenttia käytetään kulttuuriin (1,93 %), liikuntaan ja ulkoiluun (1,65 %), muuhun vapaaehtoiseen opetukseen (0,77 %) ja nuorisotoimeen (0,53 %). Miksei tämäkin hoituisi maakuntatasolta ohjattuna?

2.4 Keskiarvokunta käyttää Yhdyskuntapalveluihin 8,3 prosenttia. Niistä pelastustoimi (1,47 %) on tällä tietoa – ja hyvin loogisesti – siirtymässä sotekuvioon. Miksi liikenneväylät (2,77 %) säilytettäisiin kuntapäättäjien tappelukenttänä? Tai yhdyskuntasuunnittelu (1,02 %), rakennusvalvonta, ympäristönhoito, puistot… Periaatteessa kaikki nämäkin voidaan viedä hyvin toteutettuna maakuntatasolle.

2.5 Keskiarvokunta käyttää Muihin kuluihin 14 prosenttia. Niistä melkein 9 prosenttia on toimitilakuluja ja sisäisiä palveluja. Sekalaisiin pieniin eriin menee pari prosenttia. Siirrettävissä maakuntatasolle.

Kohtien 2.2–2.5  jälkeen ei-mahdolliseksi siirrettäväksi jää vain Muiden kulujen kuntien yleishallinnon 3,15 prosenttia. Jota ei enää tarvita.

 

3 Käytännön ehdotuksia totetuksesta maakuntatasolla

Siirretään kaikki kuntien omaisuus ja velat kertaheitolla maakunnille. Unohdetaan vaivalloiset kuntaliitokset. Oheistuottona tämänhetkinen kuntien velalla kikkailu ja ylirakentaminen neutraloituu: maakunnan helikopteritasolta on helppo nähdä jonnekin ylipanostetun ja siten jättää tämä tulevien parannnushankkeiden jonossa hännille.

Miten olisi kiinteä ja lukittu verotus maakunnille? Tai valtion tiukasti ohjaama liikkumavara, maksimikatto? Esimerkiksi 15 veroäyriä nykyisellä kuntaveromallilla. EI annettaisi alueiden itse päättää veroprosentin suuruudesta, ainakaan niin että syntyy uusi menoautomaatti.

Jos olisi pakko antaa jollekin alueelle tukea toisilta alueilta – mikä on hankala moraalinen periaatekysymys – se voitaisiin toteuttaa nykyisen kaltaisella valtiontukijärjestelmällä.

Muuten maakuntien pitäisi pärjätä omilla kiinteillä tai maksimiveroprosenteillaan. Tämä kannustaisi alueita toimimaan yritysystävällisesti ja siten parantamaan työllisyyttä.

Tarvitseeko maakunta yhtä hallintokeskusta? Tuskin digiaikana. Eikä sen todellakaan tarvitse olla maakunnan suurimmassa kaupungissa! Keskeinen sijainti ja edulliset, markkinoiden kanssa vähemmän kilpailevat työskentelytilat voivat olla järkevämpi ratkaisu. Toimialakohtaisesti painottuvia keskuspaikkoja voisi hajauttaa.

Kyllä, tässä mallissa on ”pieni” perustuslakiongelma (vaikka sitäkin voi muuttaa)... Riittäisikö Maakunnan muuttaminen Kunnaksi? Yksi kertafuusio…

 

4 Iso kiitos, jos olet jaksanut lukea tänne asti kiljaisemasta ääneen lähidemokratiasta!

On selvää, että 100-prosenttisella maakuntatasolla päätöksenteko karkaisi kansalaisten – ja rakkaiden kunnanäitien ja -isiemme – ulottumattomiin.

Siitä lisää kirjoitussarjani seuraavassa ja onneksi lyhyemmässä osassa ”Perutaan kunnat 2/3: parempi lähidemokratia”.


*) Pyysin Kuntaliitolta ”keskiarvokunnan” kulujakauman vuonna 2015. Hämmästyksekseni sellaista ei ollut valmiina. Sain kuitenkin excel-taulukon kuntakohtaisista kulujakaumista ja loin sen pohjalta Keskiarvokunnan. Numerovirheet siis kirjoittajan ja niitä korjataan, jos ilmenee.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Mielenkiintoinen ja ennakkoluuloton ajatus - toteutuskelpoisuudesta en oikein osaa vielä sanoa. Mm. tuo lähidemokratia -asia kiikastaa eli odotetaan seuraavia osia.

Sote- ja muutkin uudistukset tai kehittämiskohteet tarvitsisivat nyt kyllä tämäntyyppisiä ensialkuun sekopäisiltä tuntuvia ajatuksia - osa niistä saattaa paljastua "rumaksi ankanpojaksi" ja ihan käyttökelpoiseksi. Enempi vaan niitä !

Johonkin muuhun kirjoitukseen taisin juuri kommentoida, että nykyisen big datan, pilvianalyysien ja ties minkä aikakaudella voisi olla monia muitakin kiinnostavia tarkastelukulmia mm. tuohon hallinnon eri portaiden toimintaan.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Kiitos kommentista. Minulla on tietenkin lähidemokratia-osio omassa päässäni suurin piirtein valmiina, kun tätä asiaa olen pyöritellyt jo pari vuotta.

En kuitenkaan usko "liian valmiiden ajatusten" kattauksen olevan paras tapa edistää asioita ja vuoropuhelua. Olen toiveikas, että jos tämä ensimmäinen kirjoitus herättää kiinnostusta, ihmiset alkavat itsekin pohtia minkälainen "uusi, parempi lähidemokratia" voisi olla. Silloin voi tulla parempia ideoita kuin itseltäni. ;)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Yleisesti eli maapallolliseti ajatellen olisi tietysti järkevää, että viidelle ja puolelle miljoonalle ihmiselle olisi 18 kuntaa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Gsekin taitaa olla liika että ihmiset asuvat eri maan osissa ja maapallollekkin on kustannustehotonta että niitä on niin paljon. Halvinta varmaan olisi jos kaikki 7 miljardia asuisivat vain yhdessä pilvenpiirtäjässä

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Samatsyyt pätevät hyvin suomen valtioon joten lopetetaan sekin. Järjestetään vielä maa-alueista vapaa huutokauppa naapurimaiden keskrn, mm venäjällä voisivat piankin kiinnostua Itä-suomesta sekä Ruotsi käsivarresta, länsipohjasta, Vaasanseudusta sekä Ahvenan maasta. Pääkaupunki seutu kelpaidi varmaankin Virolle kun Talsinki tunneliakin kaavailaan. Sitäpaitsi kunnat pilkottiin 1700-1800-luvuilla suurista pitäjistä jotka parhaimillaan saattoikattaa kolmanneksen silloisista lääneostä. Niin ja vasta vähänaikaa sitten lakkautettiin läänit joten maakuntien ja sotealueiden kohtalo tulee olemaan seurata perässäkunnes koko Suomi olisi asutettu helsingin kokoiselle alueelle.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

1.1 Onko valtakunnanpolitiikka tai maailmanpolitiikka riidattomampaa kuin kuntapolitiikka? Pitäisi ehkä keksiä joku toimivampi ratkaisu ennen kuin kunnat lopetetaan.

1.2 Miksi Helsingin hallinto on muka muita parempi? Pienissä kunnissa päättäjät muuten tunnetaan edelleen samaan tapaan kuin ennenkin.

1.3 Ei koulutoimi ole rakettitiedettä. Normaalit fiksut kansalaiset osaavat kyllä tehdä päätöksiä. Ei tarvitse tilata ulkomailta.

1.4 Suuret yksiköt eivät toimi aloudellisemmin esim. terveydenhoidossa. THL:n tilastojen mukaan pienet kunnat näyttävät olevan aavistuksen taloudellisempia (tarvevakioiduissa menoissa). Kaikkein taloudellisimmat ovat pieniä. Ja isoimmat ovat yleensä epätaloudellisia (Helsinki oli jonain vuonna muistaakseni yhdeksänneksi viimeisin).

Jään odottelemaan suunnitelmiasi lähidemokratian suhteen. Nyt ymärsin, että olet ensin poistamassa satavuotisen lähidemokratian eli kunnat. Ehkä tuot ehdotuksessasi jotain vastaavaa tilalle :-) .

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Kiitos. Kommenttisi seurauksena kävin kurkkaamassa profiiliasi ja arvasin oikein, olet aktiivisesti kiinnostunut kunta-asioista. Hyvä! Täytyy lukea juttusi paremmalla ajalla rauhassa.

1.1. Se on selvää, että kaikki politiikka kääntyy helposti riitaisaksi. Osallistujat pyrkivät (yleensä) yhteiseen hyvään, mutta keinoista ollaan erimielisiä. Uskomukseni mukaan kuntapolitiikka on kuitenkin usein siinä välitilassa, jossa ollaan jo kadotettu "kaikki" henkilökohtaiset kontaktit, mutta henkilökohtaisen tason haavoittuvuudet ja siitä seuraavat heikkoudet ovat rasitteena.

1.2 En väitä, että Helsinki tai jotkut muut suuret kaupunkiyksiköt ovat sinänsä parempia, mutta niissä päätöksenteko ei ole enää yhtä henkilöön leimautuvaa (kuten ei valtiotasollakaan). Niissä on helpompi tehdä ikäviä päätöksiä vaikkapa lopetettavien kyläkoulujen valinnassa.

1.3 "Mikään ei ole rakettitiedettä, paitsi rakettitiede" – Confusedius. Normaalit fiksut kansalaiset osaavat tehdä päätöksiä, mutta uskaltavatko tai kehtaavatko, kun tilanne ei ole helppo ja liian lähellä? Tätä raja-aluetta kohti hapuan.

1.4 Minulla ei riitä tietämys noihin esimerkkeihin. Kirjoitan vain yleisen elämän- ja talousymmärryksen tasolla, että tuotoksen keskimääräinen yksikköhinta alenee suuremman suuntaan mentäessä. Ja puhun enemmän organisaation kustannuksista, en työtätekevien käsien.

"Jään odottelemaan suunnitelmiasi lähidemokratian suhteen."

Kuten kommentissani #3 kirjoitin, en usko että "valmiit suunnitelmat" ovat hedelmällisin tapa edetä. Ne voivat olla jopa jarru tai este, koska onhan se ärsyttävää jos joku alkaa sanella alusta loppuun.

Mutta kun hiekkalaatikkoon laitetaan uusi lelu, me lapset kyllä keksimme vaikka mitä hauskaa tekemistä sen kanssa! Sitä minä yritän nyt: onko meillä oikea kuntakoko, tässä ajassa, erikaltaisten päätösten kannalta?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Kyläkouluja on lakkautettu kunnissa paljon, tietäkseni ilman mitään kovin kamalia seurauksia. Helsinkiläiset voisivat tietenkin lakkauttaa ne huolettomammin, tai kukaties jotkut jopa ilomielin. Pidän paikallista asiantuntemusta ja paikallista halua toteuttaa palvelut mahdollisimman hyvin hyvänä asiana. Pieni kipuilu kyläkoulujen lakkauttamisen yhteydessä on luontevaa, koska palveluiden huonontaminen onkin ei-toivottua. Paikalliset päättäjät joutuvat siis asettamaan talouden vaatimukset toiseen ja kyläkoulujen hyödyllisyyden toiseen vaakakuppiin, ja punnitsemaan kupi kuppi painaa enemmän. Tyypillinen tilanne on se, että kyläkoulussa ei riitä enää oppilaita kahdelle opettajalle. Kyläläisetkin yleensä ymmärtävät kunnallispoliitikkojen ratkaisun tällaisessa tilanteessa.

Jos valmistetaan vaikkapa kännyköitä, yrityksen suuri koko on merkittävä etu. Mutta silloin kun hallinnoidaan ihmisiä hoitavia käsipareja, lattiatason perustoteutus, joka muodostaa pääosan kuluista, pysyy samana siitä riippumatta, miten isoina yksiköinä tuota prosessia hallinnoidaan. Yhdessä kunnassa puhtaasti hallintopuolella saattaa olla vain yksi henkilö. Suuri organisaatio taas tarvitsee pyramidin erilaisia hallintohenkilöitä. Mitään kännyköiden valmistuksen kaltaista mittakaavaetua ei synny. Ehkä materiaalihankinnoissa iso yksikkö voisi saada tavaraa edullisemmin. Mutta ehkä tuhlaa hallinnossa. Ja käytäntö siis osittaa, että monet pienet kunnat ovat toteuttaneet palvelut erityisen edullisesti. Mitään automaattisia ison yksikön säästöjä ei ole syntynyt. Voi olla että tekeillä olevassa sote-uudistuksessa joitain vanhoja kalkkeumiakin poistuu, ja tällainen murros voi siis tervehdyttää palvelua. Mutta toisaalta kunnat ovat jo itse saaneet aikaan aivan vastaavia tuloksia järjestelemällä palveluitaan uudelleen. Järkeistämiset voi siis pääsääntöisesti toteuttaa yhtä hyvin nykyisen kuntatasoisen soten puitteissa.

Monia kuntia tässä prosessissa ärsyttää se, että heidän erinomaisesti ja taloudelisesti toteuttamiaan palveluita väitetään nyt kelvottomiksi. Monet ovat myös kyenneet itse viime aikoina parantamaan palveluidensa taloudellisuutta. Ja jo tapahtuneen sairaankuljetuksen keskittämisen yhteydessä monille kävi niin, että kulut kasvoivat. Keskushallinnon ja suurkaupunkien asenne voi häiritä, jos kokemus on, että siellä tuhlaillaan palveluiden toteuttamisessa enemmän, mutta uskotaan silti hallinnon keskittämisen tuovan automaattisesti säästöjä. Kunnissa on helpompi uskoa siihen, että keskushallinto ja keskuskaupungit vain uskovat omaan erinomaisuuteensa hieman liikaa, ja haluavat tietenkin keskittää valtaa itselleen, kuten aina ovat luonnollisesti aina halunneet.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Kuntakoko on oikea siihen asti, kun kunnan asukkaat ovat tyytyväisiä kuntaansa. Ensimmäinen oire toimimattomuudesta tulee valaistuksi aina seuraavissa kuntavaalien henkilömuutoksissa.
Mikäli kunnan tila ei saavuta kuntalaisten odotuksia vastaavaa tilaa, alkaa kunta kuihtua.
Väki muuttaa muuanne vihreämmän ruohon perään. Kunnan palvelut heikkenevät entisestään ja poismuutto lisääntyy.
Jossain vaiheessa pitäisi syntyä korjaava liike. Ellei korjaavaa liikettä synny, on se kunnan tarinan loppu. Iso paha hukka tulee ja syö kunnan.
Se on luonnonvalintaa ja se toimii aina ja ikuisesti, rehellisesti, sekä oikeudenmukaisesti.
Ajatteleva ihminen valitsee aina itselleen sopivan mittaisen yhteisön. Ei koskaan liian suurta, eikä liian suurta. Väärän kokoiset yhteisöt syntyvät aina vallanhimoisten uskosta ikuiseen elämään valtansa oikeutuksella.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #23

Minusta myös on luontevaa hallita sellaisen kokoisilla yksiköillä, jotka ihmiset kokevat luonteviksi. Suomessa ne ovat olleet kunta ja valtio. Maakunnat ovat olleet tähän saakka osa valtiotasoista koneistoa. Kunnat taas ovat muodostaneet kuntayhtymiä silloin, kun ovat halunneet tehdä yhteistyötä toisten kanssa. Nyt kepu haluaa maakuntatason tunnustamista yhtenä väliportaana. Se onkin varsin luonteva taso, jos välitasoa halutaan. On eri asia kannattaako tuollaista välitasoa perustaa. Pääsääntö tulee olemaan päätäntävallan vieminen aiempaa kauemmas sen kohteena olevilta asukkailta.

Kuntaliitosten lopputulos on luullakseni ollut pääsääntöisesti sen suuntainen, että liitetyt kunnat ovat autioituneet vastaavia muita pikkukuntia nopeammin. Ehkä joku haluaa liitoksia juuri siksi. Sitä valtion harjoittamaa politiikkaa, jossa pienten kuntien valtionosuuksia on leikattu, ja niille on maksettu toisiin liittymisestä jokin kertakorvaus, ja lopulta kunnat ovat suostuneet, en pidä asiallisena. Kiristämällä voi saada myös taloudellisen kunnan suostumaan liittoon. Tässä tapauksessa hukka siis tuli ja söi, kunnan omien intressien vastaisesti.

Vallanhimo muuten johtaa aina keskittävään suuntaan. Siksi pidän nojaan aina hieman heikoimpien ja pienimpien puolustamisen suuntaan. Jos vallanhaluisille annetaan täysi valta, kaikki valta imetään pois pieniltä ja ihmisiä lähellä olevilta vallankäyttäjiltä.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen Vastaus kommenttiin #23

Kiinnostavaa ja hyvää ajattelua, luonnonvalinnastakin. Ja tämä kokonaisuutta hahmottava vie eteenpäin:

"Ajatteleva ihminen valitsee aina itselleen sopivan mittaisen yhteisön."

Mahdollisuuksia.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Johtopäätöksesi kuntien määrästä on mielestäni oikea. Kuntien kyky hoitaa lakisääteisiä tehtäviä vaihtelee huomattavasti. Tämä johtaa väistämättä kansalaisten eriarvoiseen asemaan. Asuinpaikasta riippuen kansalaisella voi olla suuret kunnallisverot mutta mitättömät palvelut.

Mikä olisi sitten sopiva paikallishallintoalue? Ehkä talousalue olisi parempi kuin epämääräinen maakunta.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Ruotsissa kunnallinen itsehallinto on jo muodollisuus.
Tanskassa 4,5 milj. asukkaan maassa on n.40 kuntaa.
Meillä lienee jotain 300 kpl kuntia.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Vaikka Tanskassa onkin enemmän väkeä niin suomen pinta ala on mininkertainen sekä siitäjohtuen asuintiheys harvempi. Ajatellaan vaokka että voisimme tietysti pitää itsellämme tanskan kokoisen osuuden ja myydä muu ma-ala vaikka pilkkahintaa Venäjälle jos muu ei auta. Itse olen joskus lukenutkin että parhaiten toimisi Sveitsin kokoiset valtiot.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Kuntien lakkautus laakista voisi olla aika radikaali pläjäys.
Kuntaliitoksia sensijaan kannattaisi kehittää suuntaan jossa niiden koko määriteltäisiin työpaikkaomavaraisuuden perusteella. Tällöin kuntakoot määräytyisivät suurin piirtein työssäkäyntialueen perusteella. Kenenkään työmatka ei siitä kasvaisi eikä valtion kukkarolle olisi nykyisenkaltaista pohjatonta kaivoa.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Hyvä kommentti ja olen samaa mieltä, mutta toteutushan vapaaehtoisesti on enemmän kuin vaikeaa. Nythän työssäkäyntialueilla (yleensä suuri kaupunki) ja enemmän-asumistarkoitus-alueilla (yleensä ympäryskunnat) on erilaiset, itsekkäät omahyötynäkökohdat. Näytät sinäkin olevan Turusta, joten tiedät hyvin mitä tarkoitan...

Mutta nykysysteemissä ei voi pakottaa yhteen, vaikka yhteinen etumme siitä hyötyisi. Hyvä niin, sinänsä.

Aloituksessani kysynkin, olemmeko olleet liian pitkään vain "naapuriraja-ajattelun" vankeina. Onko järkeä käyttää energiaa Kaarinan, Raision ja muiden lähikuntien liittämiseen Turkuun tai päinvastoin...

Meidän kannattaa yrittää ajatella isommin, järkevämmin, toimivammin.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Oma itsenäinen kuntani tosiaan liitettiin Turkuun jo vuosikymmeniä sitten ja se oli lottovoitto kaikille.

Aiemmasta muuttotappiollisesta ja näivettyvästä saaresta kasvoi lyhyessä ajassa muuttovoittoinen alue jossa työpaikat ja palvelut lisääntyivät huimasti.
Vanhan kansan mukaan tänne ei jääneet kuin juopot ja maalarit mutta nyt on toisin.

Työmatka ei siitä tosiaan kasvanut mutta verorahoille saa nyt vastinetta. Voi vain kuvitella kuinka kalliiksi maallemme olisi nuokin rahat nyhtää valtionavustuksina ja turhaan.

Tottakai kasvukipuja löytyy mutta ne ovat lähinnä kunnallisista päättäjistä kiini. Eipä se entinen saarelaisidentiteetti ja ylpeys mihinkään katoa jos väki tuntee sen säilyttämisen arvoiseksi. Jos taas ei niin joutaakin mennä.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Ai niin, teknisesti: en ehdota kuntien lakkautusta kertalaakista. Ehdotan nykykuntamuodon lakkauttamista.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Haluaisin sisäistyä sinun ehdotuksiisi en niinkään teknisesti, vaan ihmisen tarpeista lähtien.

Miksi ihminen muodostaa yhteisöjä. Löydän ainakin kaksi syytä.
Pelko joko jotakin tuntematonta kohtaan, tai pahansisuista naapuria kohtaan.
Toiseksi ihmiselle on tullut jo ammoisina aikoina tietämys siitä, ettei ihminen kykene yksinään lisääntymään. Lisäksi sen lisääntymisen akti on aina ollut kohtuullisen mukavaa puuhaa.

Perhe on siis yhteisöjen alkio. Perhe ei kuitenkaan ole tuskin koskaan ollut riittoisa yhteisö edellisten kahden kohdan klaaraamiseksi. Varmaan havainto muuttui korjaukseksi muutaman tuhannen vuoden aikana. Ellei korjausta löytynyt, niin se oli sen perheen loppu.
Taas tuhansia vuosia eteenpäin ja tuli suvun, sekä sukujen risteytymisen kautta kunta.
Ajatuksesi on niin uusi, että pitää alkaa oikein fundeerata, oletko edes tosissasi. Mielenkiintoinen ajatelma on se.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #33

Yhteisöt toimivat myös osaamisen jakamisessa. Kyläyhteisöllä on seppänsä. Tästä jatktaan kaupankäynnillä niin, että saadaan silkkiä tervaa ja kärpännahkoja vastaan.

Toinen tarve on vakuutus. Kun yhdeltä loppuvat jyvät talvella, toisella yhteisön jäsenellä niitä on.

Ihminen on sosiaalinen otus, joten sukukuntia ja heimoja ihmisillä on varmasti ollut olemassa jo ammoisista ajoista alkaen. Kunnat ovat varmaankin osin syntyneet hallitsijan tarpeista verottaa ja muuten hallita kansaa. Mutta toisaalta ovat syntyneet perinteisten kyläyhteisöjen ja laajempien jo yhtenäisten alueiden varaan.

Ihmisten tarpeiden katson olevan yhteisönmuodostamismielessä kaksitahoisia. Toisaalta halutaa samaistua omaan yhteisöön, ja luotetaan eniten sen jäseniin ja toimintatapoihin. Toisaalta nähdään tarve olla yhteistyössä laajemminkin. Voitettu luottamus johtaa usein yhteisiin sääntöihin. Jossain vaiheessa Suomessa keksittiin, että kaikki suomalaiset voisivat muodostaa perheen, jossa toisiin luotetaan.

Se että löydetään uusia laajempia yhtävyyspiirejä ei tarkoita sitä, että aiemmista luovuttaisiin. Edelleen perheen jääkaappi on perheen jääkaappi, eikä kovin vapaasti naapureiden käytössä. Halutaan myös näitä alempia päätöksentekokerroksia. Perhe ei pääsääntöisesti katso hyvällä kunnan asettamaa holhoajaa, eikä kunta jostain kaukaa tulevia, kuntalaisten toiveista poikkeavia komentoja siitä, miten kunnan toiminnan yksityiskohdat järjestetään.

Kai ihmiset kaipaavat sääntöjä yhteistyöhön, mutta samalla omaa (itsen tai oman yhteisön) vapautta päättää omista muille kuulumattomista asioistaan tasan niin kuin haluavat. Seurauksena on monitasoinen halntomalli, jossa eri tasoilla on kullakin omat luontevat tehtävänsä.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen Vastaus kommenttiin #34

Juuri näin. Tästä osaamisen jakamisesta ja hyväntahtoisesta vaihdannasta on kirjoitettu paljon. Arvaisin että saattaisit niistä tykätä lukea Matt Ridleyn kirjan The Rational Optimist: How Prosperity Evolves.

Kirja ei ns. valaissut, vaan kiteytti taitavasti asioita, jotka olin aiemmin järkeillyt omassa pikku päässäni. Muutenkin on kivempaa lukea optimistista ja rakentamiseen pyrkivää ajattelua kuin dystooppista pelottelua.

Koska maailma on joka päivä parempi maailma.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #39

Matt Ridleyn kaikkiakin kirjoja voi huoletta suositella. Niille, jotka tuollaisia pelästyvät: isänsä kuoltua hänestä tuli perinnöllinen pääri, joka liittyi Britannian Ylähuoneen konservatiiviryhmään.

Kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea huomattava evoluutioajattelija ja tiedetoimittaja, joka innostui Robin Dunbarin ideoista vuoden 1989 tienoilla, kuten minäkin.

Jo jonkin aikaa Ridleyltä on odotettu uutta kirjaa, jonka lupaava työnimi on The Evolution of Everything: How Ideas Emerge.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen Vastaus kommenttiin #41

Ridleyn odotettu kirja näyttääkin ilmestyneen kolme viikkoa sitten.

Osui haulla myös arvostelu Independentistä.

Omaan lukuun molemmat, ja Robin Dunbarista lisätietoa hakemaan...

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #34

Oli ilo lukea avartavaa tekstiäsi.
Heimoista tuli mieleen, että onhan niitä heimo- ja lisäksi klaanijärjestelmiä yhä vieläkin erittäin aktiivisessa tilassa.

Valitettavasti niillä on lähiaikoina mennyt vähän huonommin ja osittain niiden tilanteen johdosta on kiivas kansainvaellus saavuttanut meidänkin rajamme. Äkkisesti en pysty näkemään, mikä on haavoittanut etelän klaani- ja heimoyhteisöjä.
Toisaalta taas Ameriikan intiaaniheimot ja napa-alueen eskimot ja inuiitit ovat alkaneet nostaa perinnetietouttaan ja sen myötä toiminta-mahdollisuuksiaan.

Onhan meillä Suomessakin omat heimomme, joskin niillä ei käytnnössä ole mitään merkittävämpää osaa. Minäkään Satakuntalaisena en osaa edes Satakuntalaisten laulun sanoja ja tunnen jotenkin kuuluvani enempi Varsinaissuomeen. Mitä se sitten merkinneekään.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #45

Heimoja ja klaaneja on yhä. Suomessakin heimoilla on ainakin identiteettiä ja henkistä yhteenkuuluvuutta lujittava ja perinteitä säilyttävä asema. Afrikassa on sanottu, että heimot ovat oleellinen osa valtioita osin siksi, että siirtomaaisännät piirsivät rajat viivottimella, paikallisten asukkaiden luonnollisiksi kokemista rajoista piittaamatta. Verikosto ja vastaavat ovat edelleen voimissaan. Pidän niitä yleisempää lainsäädäntöä edeltävänä mallina, jossa heimo tai muu yhteisö määrittelee hyväksytyn ja tuomittavan rajan tällaisin kosktotoimepitein suoritettavin rangaistuksin.

Minusta olisi hyvinkin sivistynyttä kunnioittaa heimoja ja kulttuureita nykyistä enemmän. Varmaankin yhteisöjä, kieliä, perinteitä ja muuta arvokasta häviää nykyään yksi viikossa. Minä arvostan kulttuurin rikkautta, enkä pidä sitä hävittämisen arvoisena. En vaikka jonkun heimon alueelta löytyisi jotain teollistuneiden maiden himoitsemia raaka-aineita. Tai maata koko ajan lisäntyville ja elintilaa hamuaville vahvimmille pelureille.

Minulla on selvä ympäröivän yhteisön luoma suhde ainakin satakuntalaisuuteen, pirkanmaalaisuuteen/hämäläisyyteen ja pohjalaisuuteen. Ihan mukava lisä kasvottomaan rahan, työn, vallan ja muun vastaavan ympärillä pyörivään nykyaikaiseen suomalaiseen ja kansainväliseen perusolemiseen.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen Vastaus kommenttiin #47

Minäkin kannatan vahvasti heimoja ja alueellisia yhteisöjä, eikä mitään niistä saisi hävittää. En myöskään usko, että alueelliset identiteetit häviävät.

Hannu Valtonen sattumalta nosti esiin Pyhämaan (täytyykin katsoa alkuasukkaita tuorein silmin... aslakkeja olisiko tosiaan...) jossa olen saanut viettää kesäni 1960-luvun loppupuolelta lähtien. Se on erinomainen esimerkki siitä, miten yhteisö on säilyttänyt "itsensä", vaikka Pyhämaa liitettiin Uuteenkaupunkiin jo vuonna 1973. Samaa voi sanoa Uuteenkaupunkiin myöhemmin liitetyistä Lokalahdesta ja Kalannista.

(Uudenkaupungin maalaiskunnan identiteetistä en voi sanoa tietäväni mitään; arvaukseni mukaan suurin osa suomalaisista maalaiskunnista on aikanaan perustettu kaupunkien ja kauppaloiden ympärille, yhdistävänä tekijänään vain "maalaisuus" vs. asutuskeskittymä.)

Hallintokaaviot ovat vain olkihimmeleitä, hyödynnettävissä järjestämään asioita ja palveluja. Yhteisö on aina enemmän.

Tästä pääsenkin taas ensimmäisen kirjoitukseni asiaan! Nyt kun julkisen hallinnon organisaatiohimmeliä merkittävästi muutetaan, ja maakuntamallilla lähdetään liikkeelle, on oikea aika miettiä, mitkä hallinnon asioista on järkevintä hoitaa maakuntatasolla, taloudellisessakin mielessä tehokkaasti.

Mutta vastapainona samassa prosessissa miettiä, mitkä yhteisistä asioista olisi puolestaan mielekkäämpää ja laadukkaampaa hoitaa paikallisesti, nykyistä pienempienkin yksiköiden kautta. Siinä omassa yhteisössä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #33

Ryhmien muodostumisessa on ollu kyse myös energia tehokkuus. Jo ihmisten ja Simpanssien esi-isä on havainnut että metsästäminen ja keräily on paljon tehokkaampaa ja tuottavampaa kuin yksinselviäminen. On myös totta että ryhmän on helpompi puolustaa saalistajaa ja vihollista vastaan. Samat selviytymiskeinot on ollut hyväksi myös siirryttäessä maanviljelyyn ja myöhemmin teollistumiseen. Toimiakseenryhmä kuitenkin tarvitsee yhteiset pelisäännöt ja johtajan tai demokraattisemmin ryhmän vetäjän. Näin siis sosiaalisena yksilönä ihminen on myös laumaeläin sekä läheisriippuvainen.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen Vastaus kommenttiin #35

Daniel, olet oikeassa. Mutta saatat nuorempana (arvaisin) vielä nähdä nuo ryhmän- ja/tai heimon sisäisenä juttuna, hallintana/kontrollina.

Silti kaikki maailmamme parhaat edistymisjutut ovat seurausta vaihdannasta eli kaupankäynnistä "vieraiden" heimojen kanssa. On hyvä suojella omaa reviiriä – mutta parhaat ajatuksemme tulevat heiltä meille, ja vastavuoroisesti meiltä heille. Se on kauppaa, ei rajanpitoa. Se tuo meille uusia ajatuksia.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #40

Kahden kulttuurin kosketuksessa syntyy kultturien vuorovaikutus jonka mekanismia ei tarkalleen tiedetä mutta sen olemassa oloon havaittu. Lisäksi kahden kulttuurin sulautuessa syntyy polarisointia ja lopulta dominoivampi kulttuuri jättää heikosta vain haamu jäljen. Kuitenkaan tuota kulttuurin ilmiötä ei päästä tulevaisuudessa tutkimaan kun koko maailma on sulautumassa yhdeksikulttuuriksi koska tämän hetken ideologia pyrkii siihen (ryhmäytyminen ja uusien kulttuurien syntyminen ei kuitenkaan lopu siihen). Mitä mieltä muuten olet siitä onko Suomi onnistunut erimurteisten ja kulttuuristen heimojensa sekä Saamelaisten liittovaltiona?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #42

Suomi on toiminut erilaisten ryhmien liittovaltiona keskimäräistä valtiota paremmin. Positiivisia indikaattoreita ovat esim. seuraavat:
- ruotsinkielisiä ei ole pakkosuomenkielistetty
- mustalaiset käyttävät edelleen ylpeästi perinnevaatteitaan
- juutalaisia ei kaasutettu viime sotien aikana
- perinteisiä muslimeita ei terrorismi yms. juuri kiinnosta
- oman leveän murteen käyttöä pidetään positiivisena ilmiönä
- pakolaisia kohdellaan ehkä paremmin kuin itse edes odottavat
- Suomen eri heimot eivät ole sotineet toisiaan vastaan satoihin vuosiin (pari poliittista sisällissotaa tosin on ollut)
- venäläisetkin asuvat Suomessa ehkä leppoisammin ja huolettomammin kuin kotimaassaan

On noista useimmilla omat vastailmiönsäkin, mutta muihin maihin verrattuna Suomi on siis harvinaisen sopuisa koti eri ryhmille. Saamelaisten kohtelusta en keksinyt mitään merkittävää positiivista sanottavaa. Tässä mietiskellessäni huomaan, että suomalaisiin heimoihin (ja maakuntien omiin tarpeisiin) negatiivisimmin suhtaudutaan ehkä muuten eri kulttuureihin suvaitsevasti suhtautuvassa Helsingissä. Ehkä Helsinkin on luonteeltaan enemmän kulttuurien sulatusuuni kuin säilyttäjä.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #42

Mielenkiintoista tuo sinun polarisaatiomallinnuksesi. Pitää varmaan paikkansa. Siinäkin saattaa ilmetä ongelmapisteitä.

Polarisaatiota voidan rakentaa kätketyllä voimalla tietoisesti jonkun edun saavuttamiseksi. Esimerkkinä vaikka Etelä Afrikka eestaas liikkeineen.

Toinen esimerkki olkoon Isiksen oman Islamistisen valtion perustaminen tietyille alueille ja lopuksi koko maailman alistaminen sujutusmenettelyllä.

Kyllä meillä Suomessakin osataan. Historian mukaan esimerkiksi Uudenkaupungin Pyhämaa on tiettynä aikana ollut lapin kansan asuttama. Vähitellen tila kävi ahtaaksi lapin kansalle ja reissu pohjoiseen suuntaan alkoi. Väitän, että Pyhämaalaisten geeneissä näkyy vieläkin Aslakin perimää. Lopputulos ei kylläkään ollut täysin polarisaatioteorian mukainen, mutta jäipähän geenimerkki.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #46

Lähes koko maahan oli aikoinaan saamelaisten asuttama mutta itämeren suomalaisten invaasio Virosta varsinaisuomen, hämeen ja satakunnan alueelle skä kangakselta kainuuseen ja Vienanmerelle pakotti saamelaisia luoteeseen ja loput jäljelle jääneet onosoitettu sulautuneen uudis asukkaisiin. En ole kuitenkaan löytänyt mistään selitystä sille miksi hämäläisten perimää esiintyy niin Torniojoenlaaksossa kuin Norjan pohjoisosissa (Tromso ja Finmark).

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen Vastaus kommenttiin #33

"Ajatuksesi on niin uusi, että pitää alkaa oikein fundeerata, oletko edes tosissasi. Mielenkiintoinen ajatelma on se."

Kiitos, mutta sori-kyllä, olen vakavan keski-ikäisesti tosissani. :) Olen satunnaisista syistä viime vuosina alkanut kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista ja koska tulokulmani on ulkopuolisen, arvaisin että siitä syystä on ollut helpompaa nähdä rakenteessa olevia parannusehdotuksia. Ehdotuksethan eivät ole väitteitä.

(En myöskään pyri sisäpuolelle; tämä on harrastuspohjaista, idealismia mukana.)

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

"Eipä se entinen saarelaisidentiteetti ja ylpeys mihinkään katoa jos väki tuntee sen säilyttämisen arvoiseksi."

Tämähän se onkin ydinjuttuja – paikallisidentiteetti. Juuret. Ihan sama missä hallintohimmelit ja organisaatiot leijuvat, kotiseutu on aina oma eikä muutu.

Kun hallinto on tehokasta ja järkevää, kotiseudulla on paremmat oltavat.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

2009 jyväskylään liittyi korpilahti ja maalaiskunta, nyt kuusi vuotta myöhemmin kaupunki on keskittämässä kaikki terveyspalvelut yhteen toimipisteeseen (joka tulisi uuden keskussairaalan yhteyteen) josta ne olisi helposti tavoitettvissa taksilla tai henkilöautolla, Kaupunki on suunnitellut karsivansa reippaasti myös kirjastoja ja kouluja. Jyväskylän haave olisi seuraavaksi kuntaliitos Muuramen kanssa vaikka helpompaa olisi liittää kaupunki Osuuskauppa keskimaahan.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Ovatko korpilahtelaiset ja muuramelaiset innoissaan tehdystä ja suunnitellusta liitoksesta?

Entä Suomen saarelaisidentiteetti? Olivatko moskovan pojat oikeassa siinä, että Suomea voisi hallita aiempaa tehokkaammin keskuspaikkakunnalta käsin?

Entä sitten Lavia, jonka keskushallinnon pojat päättivät liittää Poriin? Tai Sipoo, josta lohkaistin pala Helsinkiin?

Ponttini tässä on se, että "saarelaisidentiteetti" tai yhteenkuuluvuuden tunne ja ihmisten luonnollisiksi kokemat rajat ovat oleellinen osa demokraattisen yhteisön toimintaa ja paikallisen itsehallinnon periaatetta. Pääsääntöisesti ei ole olemassa "viisasta keskushallintoa", joka osaisi tehdä paikallisten puolesta päätökset paremmin kuin paikalliset itse. Kaikki perustuu keskenäiseen luottamukseen. Perheen jääkaapista voivat syödä perheenjäsenet, mutta eivät ehkä yhtä mieluusti vieraat. Nämä ongelmat ovat perussyy sille, miksi demokratian vaikeassa lajisssa usein viitataan erilaisten yhteenkuuluvaisuutta mahdollisesti tuntemaan kykenevien alueiden vapauteen päättää omista asioistaan. Minusta luontevin tapa rakentaa demokratia on rakentaa se useampiportaiseksi, päättäen kustakin asiasta aina niin korkealla tasolla, kuin mille paikalliset ovat halukkaita päätöksentekonsa luovuttamaan (perheenkin voi laskea yhdeksi yksiköksi jos niin haluaa). Suomalaiset siis päättävät, päättääkö Moskova, EU, YK, vai päätetäänkö itse. Sama koskee kuntia hieman eri maustein.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #20

Korpilahdella olivat aluksi innoissaan liitoksessa mutta innostus laantunut peruspalvelujen heikkenemisen myötä (kirjastoauto jäi pois, kirjaston aukioloaikoja kavennettiin, kyläkoulut lakkautettiin sekä terveyskeskusta ollaan viemässä pois). Palvelujen heikkeneminen ei kuitenkaan ole jäänyt julkisiin palveluksiin vaan myös ruokakauppojen ja julkisenliikenteen reitit on vähentyneen. Muurame taas ei ole ollut innoissaan vaikka Jyväskylä onkin yrittänyt sopia kuntaliitoksesta niin kauan mummoni muistaa.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #21

Palvelut ovat tainneet pääsääntöisesti heiketä kaikissa isompiin liitetyissä kunnissa. On selvää, että myös lounasravintoloiden, kauppojen yms. kannattavuus huononee, kun kunnan hallinto ja muut sen toiminnat viedään pois. Ehkä kunnat on saatu uskomaan, että ne ovat oikeasti elinkelvottomia, ja niiltä kuuluukin viedä kaikki palvelut pois.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #25

Ei vaan kunnat on saatu uskomaan että niiden palvelujen määrä lisääntyisi ja taso paranisi, sekä niihin muuttaisisi enemmän ihmisi, eikä yhtään koulua oltaisi lakkauttamassa. Yksinkertaisesti voisi vain snoa "höhlät", mutta se meneekin jo haukkumisen puolelle. Lisäksi kaupunkeihin liittneiden maaseutukuntien huonotuuri ei lopu siihen vaab kaupunki kaavoittaa kaikki lehmilaitumet, mansikkamaat ja viljapellot omakotitaloalueiksi (kaupungeista aonakin Jyväskylä toivoo pakolaisten piristävän omakotitalojen ja omakotitalotonttien myyntiä).

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #27

Tuokin kuvaa hyvin hämmennystä, joka näillä kaikilla hallinnon uudelleenjärjestämisvaatimuksilla on saatu aikaan. Huomasin että jo päivä viimeisimmän sote-sovun syntmisen jälkeen uskallettiin sanoa hieman entistä selvemmin, että palvelutaso voi tosiaan vähän pudotakin joillain alueilla (koski yöpäivystystä sairaaloissa).

Pidän ihmisten kilpailuviettiä yhtenä keskeisenä syynä siihen, miksi omaa kuntaa / valtiota yritetään aina lihottaa, muiden osuutta siinä sivussa tietenkin kaventaen. Pääsääntö viidakossa on että vahvin aina voittaa ja rahat ja valta keskittyvät niille, joilla niitä jo on ennestäänkin. Yksi hyvän yhteiskunnan merkki on se, että siellä pidetään huolta myös heikoimmista. Sovellan tätä periaatetta myös hallintouudistuksiin, mansikkamaiden puolustamiseen yms.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #28

Mansikkamaiden, heinäpeltojen ynnä muun maatalouden puolustaminen on tärkeää siinä että niistä menetetty ruuan osuus jouduttaisiin jatkossa tekemään tuontina. Ihmiset ovatnyt ja aina riippuvaisia ruuantuotannosta. Valitettavasti raha ja kilpailu näyttää monessakin asiassa olevan valloilla. Ihmettelen kuitenkin että millä rahalla nämä pakolaiset sitten ostelevat niitä omakotitaloja kun Suomen omilla kansalaisillakaan ei ole moiseen varaa vaan pitää pakon edestä (elin ja asuinkustannusten takia) muuttaa pieniin vuokra-asuntoihin sekä palvelujen, työn ja koulutuksen perässä kasvukrskuksiin (ja tätä pitäisi vielä edistää). Olipa sitten kaupungistuminen tervettä tai epätervettä, ikävämpää on että syntyvyys on laskenut kesken väestön kasvuvaiheen. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo onkin ehkä ohi menevä trendi jälki modernissa maailmassamme.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #29

Jos väestönkasvun, ilmaston ja muiden resurssien liikakulutuksen ongelmat otetaan tosissaan, pitää hyväksyä se, että aiempi tyyli, jossa väestö koko ajan kasvaa, nuoria työkuntoisia elättäjiä riittää, yksilöiden kulutustaso kasvaa, ja luonnon resurssit mielletään ehtymättömiksi, ei enää toimi. Tämä ei tarkoita että tuon uuden asenteen omaksumisesta seuraisi jotenkin huonompi elämä kuin vanhalla tiellä jatkamisesta.

Ihmiskunnan historiassa yksi trendi on ollut viidakon lakien korvaaminen toimivilla säännöilläja keskenäisellä luotamuksella. Tuon luottamuksen rakentamisessa paikallisuudella on merkitystä. Perheenjäsenet luottavat toisiinsa, kyläläiset toimivat yhdessä, kuntalaiset ymmärtävät syövänsä samasta kattilasta, maakuntatasollakin koetaan yhteenkuuluvaisuutta, ja Suomessa, ja myös Euroopassa ja maapallon tasolla. Veljeys, luottavaiset veronmaksajat, sodattomuus yms. rakentuvat siis kaikilla tasoilla, alkaen ja ollen voimakkaimpia alimmilla tasoilla. Viittaamasi kilpailun korostaminen on oikeastaan päinvastaista toimintaa. Kilpailu toimii ja hyväksytään silloin, kun se toimii yhteisön yhteisesti hyväksymin ehdoin. Silloin kun se koetaan ylhäältä annetuksi kilpailuun pakottamiseksi, se hajottaa sitä yhteisöllisyyttä ja luottamusta, joka on kansalaisten kannalta toimivan yhteiskunnan kivijalka. Veljeys voi siis olla ohimenevä trendi, jos ajamme yhteiskunnan koventamista liikaa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #30

Sitä juuri uuslibaraali eli marrkkinaliberaali elimarkkinavetoinen politiikka haluaakin koventaa arvoja, lisätä talouskasvua (varsinkin nopeuttaa rahan tuloa rahan luo), vähentää tasa-arvoa, poistaa sille haitallisia ihmisoikeuksia sekä palauttaa fezoaalinenluokkayhteiskunta. Itse toivon hartaasti että tulevaisuudessa olen tämän arvosodan arvostettu veteraani enkä uhri ja se kannustaa jatkamaan taistelua vääryyttä vastaan vaikuttamalla (valitettavasti tässä niinkuin monessa muussakin sodassa on niitä jotka joutuvat kärsimään). Toivottavasti kuitenkin Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo voittaisi lopulta ja maailma pelastuisi hävitykseltä. Toivon sinua ja monia muitakin liittymään tähän rintamaan, mailmaakun muutetaan askel ja pala kerrallaan. Mailmaa on ohjattava niinkuin sanot viidakon laeista toimiviin pelisääntöihin ja yhteiseen luottamukseen.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #31

Viime aikoina suomalaistakin yhteiskuntaa on tosiaan kehitetty aiempaa kovempaan suuntaan. Olen samaa mieltä siitä, että tuossa hankkeessa on menty jo vähän yli tarpeen. Toisaalta keskenäisellä kaupalla on taipumus vähentää keskenäistä sotimista, ja maapallonlaajuiset nettimarkkinat ovat ihan kiva ja jopa säästöjä ja rationaalisuuttakin tuova ja kalkkia poistava juttu. Mutta toisaalta on selvää, että nykykehitys edustaa myös tuhoisaa luonnon kuluttamista, ja vallan ja rahan keskittymistä globaaleille yhteiskuntien yläpuolella toimiville pelureille. Tämä vallan kansalta katoamisen voi sanoa olevan jo suora riski demokratialle. Siispä puollan tapaasi yhteiskunnan kehittämistä nykyistä pehmeämmin keinoin, enemmän paikalliseen hallintoon ja laajaan yhteityöhön perustuen kuin yhden keskuskomitean (poliittisen ja taloudellisen) valtaan suunnaten. Hallinnon lisäksi paikallisuus koskee tietenkin myös yhteisten rahojen käyttöä. Luottamus kassanhoitajaan on hyvä säilyttää.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

On mukava nähdä, miten järkeviä, asiallisia ja kiinnostavia kommentteja on tähän asti näkynyt. Kiitos Markku, Jari-Pekka, Daniel, Juho, Hannu, Matti, Pertti, Tomi, Kai ja Iiro.

Mutta hei, missä kaikki naiset ovat? :)

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Mielenkiintoista pohdintaa. Itse olen kuntien kannalla. Ainakin kaupunkisuunnittelu ja rakentamisen valvonta tulisi olla kuntien alla jatkossakin. Myöskin päivähoidon järjestämiseen itsehallintotaso tuntuu sekin kovin raskaalta hallintokoneistolta. Samoin liikunta- ym. lähipalvelurakenne olisi syytä hoitaa lähellä asuinalueita.

Yhteistyötä toki tarvitaan, maakuntakaava ja yleiskaavoitus tarvitaan ohjaamaan kuntien alueen kaavoitusta.

Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. Suuri osa kunnan sisällä tehtävistä uudistuksista jää toteutumatta Helsingissäkin, kun poliittiset päättäjät eivät uskalla viedä tarpeellisia uudistuksia loppuun vankimmilla kannatusalueillaan. Esimerkiksi Helsingissä aloitettu kouluverkkouudistus keskeytyi, kun Käpylän kaupunginosan vastustus nousi liian suureksi. Vihreät eivät uskaltaneet runnoa asioita läpi vankimmalla kannatusalueellaan. Tämän jälkeen kesken olleet uudistukset vesitettiin muuallakin kaupungissa.

Itse en pidä lähidemokratiaa tarpeellisena. Uskon viranomaisten pystyvän lähialueilla riittävän hyvin kuuntelevan väestöä ja hoitavan palveluiden kehittämisen tehokkaammin, suunnitelmallisemmin, taloudellisemmin ja pitkäjänteisemmin. Poliittisten pelureiden kiintopiste on vain seuraavassa, neljän vuoden päästä siintävässä hillotolpassa. Neljä vuotta on liian lyhyt sykli kuntien ja paikallispalveluiden kehittämiseen ja suunnitteluun.

Mitä kauempana viranomainen on poliittisesta ohjauksesta, sitä luotettavammaksi me kansalaiset viranomaisen koemme. Vertaapa vaikka mielessäsi, kehen luotat eniten: poliisikonstaapeliin, poliisiylijohtajaan vai ministeriin. Kaikki kolme ovat viranomaisia ja toimivat virkavastuulla. Luottamus sen sijaan on ihan erilainen. Jos koet itsesi jääviksi, tee pikagallup torilla.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Olen itsekin kuntien, sanoisinko "pienimpien yhteisien hallintoyksiköiden", kannalla. Mutta nyt on muidenkin muutosten (sote-maakunnat) yhteydessä hyvä aika miettiä, mitkä kaikki asiat olisi paras järjestää Keskikokoisessa yksikössä (maakunta) ja mitkä Pienemmässä.

Eli kannattaisiko kääntää katse myös "taaksepäin": ovatko (jotkut) nykykunnat liian isoja hoitamaan joitakin pienempiä asioita?

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Kun nyt poikettiin soteilemaan, niin on pakko sanoa, että petyin syntyneeseen keitokseen. Pelkään pahoin, että monta joulupukkia tulee ja menee ennen, kuin sote toimii.

Puuttuu ajatus Suomipopulaation virtauksesta alfasta omegaan. Tehdään pakkoa ja katkotaan luonnolliset ihmisläheiset polut.

Rahoitusta ei kyetä järjestämään ilman kansalaistuloa. Soten ja kansalaistulon pitää kehittyä käsi kädessä, kuten taannoin visioin Raumalaisessa Länsi-Suomi lehdessä. Vai oliko se unta vainen?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #50

Jos et ome ollenkaan huomannut niin Saamelaiskäräjät vat vaatineetomaa sotealuetta. Jo se lasketaan mukaan niin laskin että järkevästi saisi 13-15 tasa-arvoista inhimimlistä sotealuetta. Silti keskusta voittaisi kun kokoomus ei edelleenkään saa haluamaansa 1-5 sotealuetta. Mutta minkäs teet, tämä on maakuntien Suomi.

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Hyvä ehdotus, koska kunta on äärimmäisen tehoton ja demokratian kannalta ongelmallinen: käytännössä pieni joukko päättää: esim Helsingissä golfarit pääsivät sotkemaan yleiskaavaa tai Lohjalla kyläläiset saivat pikkuisille homekouluille kallista lisäaikaa.
Mutta: 18 maakuntaa ovat keskimäärin liian pieniä yksiköitä järjestämään SOTE-palveluita, mutta ehkä sopivia järjestämään muita palveluita:
Eli:
SOTE-alueeksi koko valtakunta, muut palvelut 20 kantoniin, joista suurimmat ovat Helsinki, Espoo ja Vantaa.
Perustuslakirukkausta: paikallisia vaaleja Sveitsin tapaan.

Toimituksen poiminnat